Kievarinkuja

ulkoasu © Cery 2017



Hautavahti


Nimi Hautavahti Rekisterinumero VH15-018-1729
Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori Omistaja PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja
Väri Punarautias Kasvattaja Susiraja
Syntynyt 02.06.2015, 28 v Koulutustaso Helppo A, 110 cm, CIC1
Säkäkorkeus 160 cm Painotus Kenttäratsastus

Tammikuun 2018 kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu
6 + 40 + 25 + 0 + 4 = 75 KERJ-III

Hautavahti muutti meille Kievarinkujalle asumaan, kun Heilissä tallitoiminta loppui kokonaan ja sitä myöten kaikki tallin hevoset tulivat myyntiin. Kiirehdin lukemaan koko ilmoituksen tarkemmin siinä toivossa että löytyisikö meille joku kiva suomenhevonen, ja löytyihän sieltä. Onnekseni myytävien listalta löytyi myös aina kaipaamiani kenttäsuokkeja, joista hetken mietinnän jälkeen Hautavahti muodostui sellaiseksi "pakko saada" hevoseksi! Tein siitä ostotarjouksen jonka kasvattaja hyväksyi, ja niimpä talliin muutti uusi hieno kenttäpeli. Hautavahti eli Valtteri oli jo ostohetkellä vähän iäkkäämpi kaveri, mutta sen kanssa oli tehty melko vähän. Jalostukseen sitä oli käytetty yhden jälkeläisen verran, ja se on luonteeltaan erittäin kiva hevonen, joten sen kanssa tulevaisuus tuntuu aika lupaavalta.

Luonne

Valtteri on hoidettaessa hyvin rauhallinen, sitä voisi hyvin luulla ruunaksi, sillä orimaisuus ei näy sen käytöksessä yhtään. Se on hyvin rohkea, eikä hämmästele uusiakaan asioita. Muiden orien ja ruunien kanssa laitumella muut hevoset eivät aina meinaa ymmärtää sen ylisosiaalista luonnetta, sillä Valtteri haluaisi olla kaveri kaikkien kanssa. Se kaipaakin muiden hevosten seuraa, ja jos se jätetään viimeiseksi talliin vietäessä, niin se kyllä jää huutelemaan tarhaansa, jotta hänet varmasti huomataan. Liikettä orilta löytyy, kuten myös työmotivaatiota. Kilpailupaikoilla Valtteri on rauhallinen ja käyttäytyy hyvin.

Sukutaulu

i. Jumalharha
KERJ-I, SLA-I, YLA1
ii. Jumalkompleksi iii. Ootuspaalinen
iie. Hurmoshenki
ie. Hillahaikeus iei. Marjamätäs
iee. Kaameekaipuu
e. Hiienhauta
KERJ-I, SLA-I
ei. Hautaurakka eii. Työsarka
eie. Marianna Hauta
ee. Hiienkirnu eei. Kurnumaha
eee. Hiiemmaa

Sukuselvitys

ii. Jumalkompleksi, kulomusta tukkajumala, oli hankalan hevosen maineessa – eikä suotta. 161cm korkea ori oli herkkä ja älykäs, mutta kova; osaavan ihmisen käsissä kultakimpale, osaamattomalla tai epävarmalla ihmisellä Jumalkompleksi oli vihainen, vastusteleva ja jopa päällekäyvä. Oikealla käsittelyllä hevonen oppi nopeasti, teki mitä pyydettiin hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ja yhteistyöhalulla, joskaan nöyryyttä Jumalkompleksista ei löytynyt tippaakaan. Kulomustan suomenhevosen sai herkästi omaksumaan myös pahat tavat ja luistamaan työnteosta, eikä hevonen antanut virheitä tai laiskuutta anteeksi. Ori ratsastaja oli kuitenkin taitava, ja ratsukolla on nimissään useita ja voittoa ja sijoituksia niin tavan kenttä- ja estekisoista (CIC1, 110cm) kuin alue- ja suomenhevosmestaruuksista. Orilla oli kolme näyttävää, tahdikasta ja kaikin puolin hyvää askellajia sekä tasapainoinen, hyvätyylinen hyppy. Jumalkompleksilla oli erinomaiset tyypit ja leimat, pitkä, hyvin asettunut kaula, syvä lihaksikas, sopusuhtainen runko, erinomaiset jalka-asennot, hieman ulkolonkkainen, muutoin hyvä lautanen. Komea kisaura, 41p. rakenteesta, vähän vajaa 70% koulukokeesta ja 9 estekokeesta – Jumalkompleksin KTK-I –palkinto oli läpihuutojuttu, vaikka luonne jätti toivomisen varaa. Ori periytti vahvasti sekä luonnettaan, että kyvykkyyttä este- tai kenttäratsuksi (liikkeet, kapasiteetti, osin myös rakenne). Jumalkompleksilaiset eivät ole yhtä hankalia kuin isänsä – osa on ihan passeleita harrastepuksuja, osa on vaikeita, testaavia ja itsepäisiä muuleja. Tammavarsat ovat olleet orivarsoja tasaisempia, helpompia työskentelykavereita, mutta orivarsat ovat pärjänneet kilparadoilla paremmin. Ori lopetettiin 26-vuotiaana.

iii. Ootuspaalinen oli komea kuin mikä, eikä helppo/CIC1-tasolla kilpaillut ori ollut suoritushevosenakaan millään muotoa huono. 164cm korkea, punarautias suomenhevonen edusti hyvää, ryhdikästä ratsutyyppiä, eikä sen ulkonäössä ollut paljoa moitittavaa. Hieman pihdissä olevia takasia ja ventoa selkää lukuun ottamatta Ootuspaalinen oli komea katsella; pitkä niska, hyvin asettunut, pitkä kaareva kaula, sopusuhtainen, lihaksikas pyöreä runko, kestäneet ja hyväasentoiset jalat, hyvät lavat ja lautaset. Ootuspaalisella oli ilmeikäs pää ja kauniit, maitokahvin väriset silmät, joihin satunnaiskatsoja ihastui. Orilla oli erinomainen ravi ja hyvä laukka, mutta keskinkertainen, kiireinen käynti. Hyppytekniikka oli hyvä, mutta ori kuumui radalla valitettavan paljon saattaen lähteä hyppyihin askelta tai puolta liian aikaisin. Lisäksi sarjat olivat hankalia, Ootuspaalisen laukka oli pitkää ja hankalasti säädeltävää. Itsepäinen, kova ja herkkä hevonen vaati tiukat rutiinit ja kovan kurin pysyäkseen aisoissa, ratsastettaessa vakaa, pehmeä käsi oli kaiken A ja O. Raudikko kyllä suoritti, kun sitä osasi käsitellä, vaikka nöyryys puuttuikin. Ori kirjattiin KTK-II –palkinnolla, ykkönen jäi kahden pisteen päähän. Ootuspaalinen periytti vahvasti itseään varsoihinsa, niin hyvässä kuin pahassa. Valtaosa hevosen varsoista on turhan haastavia harrastehevosiksi, kilpakentille päätyi vain murto-osa. Ootuspaalisen kilpailleet jälkeläiset ovat niittäneet mainetta este- ja kenttäradoilla, ja jälkeläisistä valtaosa on joko I- tai II-palkinnon kantakirjaratsuja. Jos ei muuta, ainakin ootuspaalilaisia kelpaa katsella. Ori kuoli 23-vuotiaana epäonnistuneeseen ähkyleikkaukseen.

iie. Hurmoshenki käänsi katseita jo varsanäyttelyissä, ja menestys jatkui laatuarvostelukarsinnoissa. Ypäjälle asti ei päästy, mutta Hurmoshenkeä pidettiin kuitenkin lupaavana kilparatsun alkuna. Musta, 158-senttinen tamma oli näppärä, hyvärakenteinen paketti; erittäin hyvä laatutyyppi ja hyvät muut leimat, hyväasentoiset jalat (joskin lyhyet etusääret), kevyehkö pyöreä, sopusuhtainen avo runko, hyvät lavat ja lautaset, erittäin hyvä ylälinja, hyvin asettunut, lihaksikas kaula, pitkä niska. Reipas, menevä hevonen oli aina innokkaana lähdössä töihin, ja keskittyessään hyvin miellyttämisenhaluinen, palveleva Hurmoshenki oli ideaali työkaveri. Hieman lyhyt keskittymiskyky aiheutti välillä harmaita hiuksia etenkin kouluradoilla, käynti tuntui olevan tammalle sula mahdottomuus. Hurmoshengellä on jokunen heB-A –koulusijoitus, mutta kisatuloksensa musta tamma teki 100cm esteradoilla (jokunen 110cm startti). Suomenhevostamman laukka sopi paremmin este- kuin kouluradoille, mutta tahdikas, elastinen ravi paikkasi paljon kouluradoilla. Tamma kirjattiin 10-vuotiaana ratsusuunnalle KTK-III –palkinnolla loistavalla estekokeella ja kelvollisella koulukokeella. Hurmoshenki oli ennen kaikkea rakenne- ja liikeperiyttäjä, kapasiteetti ja käyttöominaisuudet piti hankkia orilta. Kaikki tamman varsat ovat harvinaisen hyvärakenteisia, katseenkääntäviä hevosia, mutta isäorista riippuen ne ovat joko pelkkiä näyttelyesineitä tai pirun hyvännäköisiä suorittajia. Valitettavasti Hurmoshengen tammalinjat meinaavat olla näyttö-, eivät käyttöhevosia. Tamma kuoli 26-vuotiaana.

ie. Hillahaikeus oli kaunis kuin karamelli, upealiikkeinen ja kaikin puolin näppärä este-kenttäpeli. Useamman sentin odotettua suuremmaksi kasvanut (tamma venähti 167cm korkeaksi) punaruunikko oli huvittava yhdistelmä nöyrää työmyyrää ja herkkää kiukkupeppua. Hillahaikeuden suurin vika oli, ettei tamma mielellään poistunut mukavuusalueeltaan tai tehnyt mitään hankalaa, ennemmin hevonen junttasi paikoillaan kuolaimia pureskellen, kuin teki vaikeita asioita. Kun tehtiin tuttuja, hyvin sujuvia juttuja Hillahaikeus oli kevyt, helppo ja nöyrä ratsu, joka suoritti saamansa tehtävät mielellään. Erityisesti tamma rakasti hyppäämistä, sen tekniikka ja ratatekninen osaaminen olivat hyvät, kapasiteetti riitti 110cm asti (maastossa 100cm). Kouluradoilla tamma vei pisteet upeilla liikkeillään (ravista ja laukasta järjestään ysiä) ja vahvalla vastalaukalla. HeA/110cm/CIC1 –kisannut punaruunikko kilpaili enimmäkseen kenttää voittaen suomenhevosten kenttämestaruudenkin kymmenvuotiaana. Hillahaikeus teki kenttä- ja estekisoissa tasaisen hyviä suorituksia napsien sijoituksia, koulupuolella tulokset olivat epätasaisempia, kun etenkin avotaivutukset kiukuttivat tammaa. Peruskiltti, vähän oikukas tamma kirjattiin ratsusuunnalle KTK-II –palkinnolla. Hillahaikeuden varsoissa on valitettavan paljon samaa vaikeuden asioiden / kunnon työnteon välttelyä kuin emälläänkin. Tamman varsat ovat järjestään kapasiteetikkaita ratsuja (isäorista riippumatta), joista olisi suorittajia vähän joka lajiin, jos ne saisi tekemään töitä. Hyppytekniikkaansa tamma ei periyttänyt, hyviä liikkeitään – etenkin raviaan – ja kapasiteetikkuutta kylläkin. Hillahaikeus kuoli 27-vuotiaana omaan karsinaansa.

iei. Marjamätäs, 163-senttinen punaruunikko, oli todella onnistunut miksaus vanhempiaan. Hieman raskastekoinen ori olisi kevyempänä versiona ollut lähes oppikirjaesimerkki hyvästä ratsuhevosesta, eikä Marjamätäs raskaampana versionakaan pahan näköinen ollut. Orilla oli erinomainen, lihaksikas kaula, hyvät lavat, kympin jalat (asentojen sekä terveyden puolesta), sopusuhtainen, syvä runko, aavistuksen jyrkät lautaset. Ori hurmasi liikkeillään varsanäyttelyissä ja laatuarvostelukarsinnoissa, ja oli ikäluokkansa kymmenen lahjakkaimman estehevosen joukossa. Marjamätäs peri vanhemmiltaan reippaan, mutkattoman ja nöyrän luonteen, palvelualttiudessaan ori meni niin pitkälle, että jatkoi työskentelyä vaikka miten olisi väsyttänyt, kiukuttanut tai sattunut. Punaruunikko oli varma, rohkea kaveri moneen lajiin, ja se teki parit hyväksytyt koulu- ja kenttästartit esteuransa (110cm radat) ohella. Pohjois- ja Keski-Suomessa hurmannut hevonen edusti monena vuonna Suomenhevosten kuninkaallisissa, kamppaili neljänä vuonna suomenhevosten estemestaruudesta (kaksi kultaa, kaksi hopeaa) ja kotona veti myös rekeä talvisin. Kun ori aikanaan kirjattiin ratsusuunnalle, KTK-I –palkinto ei yllättänyt ketään. Ikävä kyllä Marjamätäs ei ollut periyttäjänä yhtä onnistunut tapaus kuin kilparatsuna. Ori periytti hyvin vaihtelevasti rakennettaan, kapasiteettiaan ja luonnettaan, joskin hyvän laukkansa punaruunikon onnistui periyttää lähes jokaiselle varsoistaan. Tammalla on Marjamättään varsojen kanssa ollut suuri merkitys orin heikon, ailahtelevan periyttämiskyvyn vuoksi, ja tästä syystä marjamätäsläiset ovat ulkonäkönsä, luonteensa ja käyttönsä suhteen harvinaisen hajanainen sakki. Ori lopetettiin heikentyneen yleiskunnon vuoksi sen ollessa 26-vuotias.

iee. Kaameekaipuu loisti helpon tason kenttäluokissa. Vaaleanrautias, 161cm korkea piirtopäinen suomenhevonen oli ehdottomasti enemmän käyttö- kuin näyttöelikko, vaikkei raudikon rakenteesta isompia vikoja löytynytkään. Kaameekaipuulla oli hieman runkoa pidemmät jalat, eikä runkoakaan lyhyeksi voinut sanoa, mutta muutoin tamma oli ”noin seiskan” ratsutamma vailla sen suurempia ravuripiirteitä. Jalat olivat sapelihakuisuudestaan ja vennoista vuohisistaan huolimatta kestävät, niska oli pitkä, ylälinja hyvä, kaulan ja pään liittymät kelvolliset, lavat hieman pystyt. Kovapäinen, etenkin kiimassa kiukkuinen tamma oli herkkä, nopeasti reagoiva ja fiksu hevonen, joka ei antanut virheitä anteeksi käsittelyn tai ratsastuksen osalta. Tamma vaati hyvin tarkan tapakasvatuksen ja tavallista pidemmän ratsutuksen, että siitä saatiin tehtyä käsiteltävissä oleva ratsu, joka hyödynsi koko kapasiteettiaan. HeB/100cm/100cm sujuivat leikiten, Kaameekaipuun estetekniikka oli hyvä, mutta ponnistuspaikat sun muut hevonen päätti mielivaltaisesti, jos ratsastaja unohtui haaveilemaan. Kouluradoilla pisteet haalittiin ravilla ja vastalaukalla, siirtymät olivat järjestään hätäisiä ja rokottivat kokonaistulosta. Kaameekaipuun kenttäura oli kuitenkin tasaisen hyvä, vaikkei se aikansa kärkinimiä ollutkaan. Kenttätamman jälkeläisille yhteistä on, että työnteko tyssää heti, kun siirrytään pois kivoista ja helpoista jutuista. Muuten Kaameekaipuun varsat ovat luonteellisesti hyvin erilaisia, samaten rakenteeltaan (raudikko ei ollut mikään rakenneperiyttäjä, ori vaikutti Kaameekaipuuta enemmän). Kaikki ovat kuitenkin suorittajia, jotka oikeissa käsissä ovat tehneet tulosta etenkin este- ja kenttäradoilla. Tamma kuoli 23-vuotiaana aortan repeämään.

ei. Hautaurakka, jumalattoman komea, ryhdikäs ja pätevä musta (162cm) kenttäori eli aivan liian lyhyen elämän. Jo varsanäyttelyissä kunnostautunut ori oli kuumuva ja hankala käsitellä, eikä juhlinut juuri luonteellaan. Hautaurakka ei aiheuttanut katastrofeja lähinnä siksi, että sitä käsitteli tasan neljä ihmistä: omistaja, ratsastaja, eläinlääkäri ja kengittäjä, jotka tunsivat hevosen ja osasivat sen kanssa elää. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltää orin erinomaista rakennetta ja suorituskykyä: CIC1-tasolla kilpaillut ori hamstrasi sijoituksia kuin pikkulintu leivänmuruja. Hautaurakka kirjattiin jo nuorena ensimmäiselle palkinnolle, kisatulokset ja rakenne puhuivat puolestaan (tyyppi 10, runko 9, liikkeet 9...), ja ori olikin yksi halutuimmista oreista sukutauluun - olkoonkin, ettei sen luonne ollut mitenkään kukkainen. Jalostuksessa Hautaurakka ehti jättää vain 14 varsaa kilpailu-uransa ohella, sillä ori kuoli aortan repeämään. Erinomaisen rakenteen ja suorityskyvyn vuoksi Hautaurakan varsoista maksettiin viisinumeroisia summia ja niistä tapeltiin melkein kirjaimellisesti verissä päin. Ori periytti kyllä suorituskykyään, jälkeläisten rakenne hieman heitteli, mutta valitettavasti luonne periytyi.

eii. Työsarka oli komea, rakenteesta 41p. saanut KTK-I –kantakirjaori. Kulomusta, 158-senttinen ori kilpaili nuorempana esteitä ja kenttää (90-100, harraste/tuttari), mutta omistajanvaihdoksen myötä siirtyi kouluratsuksi (heA/vaB). Monilahjakas ori teki pitkän, hyvän kilpauran menestyen joka lajissa. Työsaralla oli kolme erittäin hyvää askellajia, ravi ja laukka tosin käyntiä parempia, ja kirsikkana kakun päälle upea luonne. Orilla oli teräksiset hermot, se oli kiltti kuin mikä (ja rakasti lapsia sekä kissoja), herkkä, palveleva ja eteenpäinpyrkivä ratsu, josta kuitenkin löytyi ruutia kisatilanteissa. Ei mikään ihme, että kilpauransa lisäksi Työsarka teki paljon messu- ja muita näytösesiintymisiä. Kantakirjauslausunnossa oria kehuttiin pitkästä niskasta, hyvästä ylälinjasta ja erinomaisista jalka-asennoista, samoin hyvästä tyypistä. Työsarka oli jalostusuransa aikana ysi käytetyimmistä ratsuoreista, ja sen useampaan sataan jälkeläiseen mahtuu niin harraste- kuin kisapelejäkin. Ori periytti vaihtelevasti luonnettaan ja kapasiteettiaan, mutta jos Työsarkalaiset jotain ovat, niin erittäin hyvärakenteisia hevosia, joilla yleensä on intoa työntekoon (oli luonne muuten mitä tahansa). Ori kuoli 26-vuotiaana.

eie. Marianna Hauta tunnettiin kuumuvana, temperamenttisena ja itsepäisenä hevosena. 159cm korkea, läsipäinen tummanrautias tamman omistaja on kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, ettei hänellä ole ollut hienompaa hevosta kuin Marianna Hauta. Esteitä ja kenttää (100-110cm, helppo/CIC1) kisannut suomenhevonen oli itsepäinen kuin muuli, eikä sopinut arkojen tai kokemattomien käsiteltäväksi, saati ratsastettavaksi. Etenkin esteillä tamma kuumui lähtien helposti kaahaamaan. Osaava ratsastaja sai kuitenkin hevosen energian kanavoitua työntekoon, ja parhaimmillaan Marianna Hauta oli herkkä, yhteistyöhaluinen hevonen, joka rakasti hyppäämistä ja kilpailemista. Kisanäyttöjensä ansiosta KTK-I –palkittu, vaikka luonne jätti sanomista. Käynti ja ravi OK, laukka ja hyppy erinomaiset, rakenne 36p. ; perushevonen, joka kuitenkin hyppäsi erinomaisella tekniikalla. Varsoilleen Marianna Hauta periytti erinomaista hyppytekniikkaansa, estekapasiteettia sekä – valitettavasti – luonnettaan. Liikkeitään tai rakennettaan tamma ei juuri periyttänyt, varsojen ulkonäkö ja liikemekaniikka peilasivat aina isää ja sen sukua. Marianna Hauta oli terve kuin pukki, ja kuoli vasta 35-vuotiaana.

ee. Hiienkirnu osoitti jo nuorella iällä lahjakkuutta esteille; suomenhevonen menestyi laatuarvosteluissa ja voitti kasvattajakilpailun esteosion kuusivuotiaana ja teki komean esteuran 110cm radoilla Keski- ja Etelä-Suomessa. Esteiden lisäksi Hiienkirnu kisasi satunnaisesti kenttää (tuttari, helppo) hyvin tuloksin. 155cm korkea, tummanrautias tamma oli ryhdikäs, hyväjalkainen ja kaikin puolin sopusuhtainen hevonen, jossa ei ollut isompia rakennevikoja tai suurempia ylistyksen aiheita. Raudikko oli rauhallinen ja suht lauhkea, pidättyväinen hevonen, joka lämpeni hitaasti uusille ihmisille. Hyvät hermot, palveleva luonne, sopivasti rohkeutta ja herkkyyttä – Hiienkirnussa oli monta hyvää (kilpa)ratsun ominaisuutta hyppytekniikan ja hienojen askellajien lisäksi. Tamma on KTK-I –palkittu (KTK-II nousi kisanäyttöjen perusteella) ratsusuunnalla. Heikosti tiinehtynyt Hiienkirnu teki vain kaksi varsaa, molemmat tammoja. Kummastakin tuli CIC1-tason kenttäpeli, joiden suurin vika on joko luonteessa tai ravissa. Hyppykyvyssä, laukassa tai rakenteessa tammoilla on aika vähän sanomista, molemmat ovat erittäin hyvännäköisiä, paperilla päteviä kisapelejä. Hiienkirnu kuoli 26-vuotiaana.

eei. Kurnumaha aloitti kilpauransa vaB –tason kouluratsuna siirtyen kenttäpeliksi omistajansa laji-innostuksen myötä. Kurnumaha hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla, mutta pääsi kuitenkin 90cm yli rata- ja maastoesteillä. Tummanpunarautias, 153-senttinen ori kisasi harraste- ja tutustumisluokissa, ja vaikkei sijoittunutkaan läheskään joka kerta, suoritukset olivat tasaisen hyviä. Kurnumaha oli ryhdikäs, hieman lyhytrunkoinen ja tanakanmallinen, hyväjalkainen hevonen, josta työhevonen puski vahvasti läpi. Luonteeltaan raudikko oli lupsakka työmyyrä, joka teki kaiken suurella sydämellä ja mukisematta. Erittäin nöyrä, palveleva hevonen. Upeiden liikkeidensä ja hyvien käyttökokeidensa sekä kisatulostensa avittama orista tuli KTK-II ratsuori, vaikka rakennepisteillä ei juhlittu (ne olisivat olleet työsuunnalla heti paremmat). Periyttäjänä Kurnumaha ei ollut kummoinen, eikä orista suurta jalostussukseeta tullutkaan. Vaikka orin jälkeläiset ovat usein ryhdikkäitä ja hyväravisia, aika harvasta on tullut seuratasoa kummempaa kilparatsua. Kurnumahalaiset ovatkin parhaimmillaan harrastehevosina. Muutama raudikon jälkeläinen on tehnyt uraa este- tai kenttäradoilla. Ori lopetettiin hiekkaähkykierteen vuoksi 23-vuotiaana.

eee. Hiiemmaa oli upea, tummanrautias liinakko, joka hurmasi runsailla, pitkillä jouhillaan ja ihastutti hyppykyvyllään. Varhaislahjakas tamma menestyi laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa voittaen viisi- ja kuusivuotiaana kasvattajakilpailun esteosion. 158-senttinen estetamma oli aikanaan suomenhevoshyppääjien kirkkainta kastia kisaten 110-120cm radoilla hyvällä menestyksellä. Tamman suurin vika oli sen pidättyväinen, epäluuloinen luonne; hevonen vaati rutiineja arkeensa ja tutun, rohkaiseva ratsastajan, että ylitti pelottavat esteet. Hieman säpsy raudikko ei muutenkaan ollut rohkeimmasta päästä, mutta nöyryyttä ja yhteistyöhalua sekä eteenpäinpyrkimystä siinä oli vaikka muille jakaa. Rakenteeltaan Hiiemmaa oli keskiverto, hyvä ratsu; sopusuhtainen runko, OK niska ja ylälinja, hyvät jalat ja lavat. Hiiemmaa teki viisi varsaa, kaikki ikäluokkatähtiä ja tulevaisuuden estelupauksia. Raudikon varsat muistuttavat ulkonäöllisesti hirvittävän paljon emäänsä, mikä ei Hiiemmaan hyvän rakenteen vuoksi haittaa. Ulkonäkönsä ohella tamma periytti estekapasiteettia, liikkeet ja luonne tulivat usein orin puolelta. Estetamma lopetettiin 22-vuotiaana tarhassa pahasti murtuneen jalan vuoksi.
© kasvattaja

Jälkeläiset

t. Heilin Hiutaletanssi, e. Rohkean Mahtimatami, om. Liljalehdon tila
o. Kievarinkujan Onni, e. Tuiskulan Viljatuuli, om. Kievarinkuja
o. Kievarinkujan Räväkkä, e. Viisikon Pirtsakka, om. Kievarinkuja

Kisakalenteri

KERJ-sijoituksia 40 kpl
11.08.2017 - Kutsu - CIC1 - 4/26
17.08.2017 - Kutsu - CIC1 - 5/26
02.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 5/30
03.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 4/30
04.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 2/30
09.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 2/30
10.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 2/30
12.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 4/30
15.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 2/30
17.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 1/30
20.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 5/30
24.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 5/30
26.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 4/30
28.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 3/30
29.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 4/30
30.10.2017 - Kutsu - CIC1 - 3/30
04.11.2017 - Kutsu - CIC1 - 2/33
05.11.2017 - Kutsu - CIC1 - 3/30
06.11.2017 - Kutsu - CIC1 - 3/30
06.11.2017 - Kutsu - CIC1 - 4/30
02.12.2017 - Kutsu - CIC1 - 2/39
08.12.2017 - Kutsu - CIC1 - 1/39
09.12.2017 - Kutsu - CIC1 - 5/39
02.01.2017 - Kutsu - CIC1 - 3/30
04.01.2017 - Kutsu - CIC1 - 7/50
11.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 4/30
17.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 4/30
17.01.2018 - Kutsu - Helppo - 2/30
17.01.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30
18.01.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30
23.01.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30
23.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 4/30
24.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 3/30
25.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 4/30
27.01.2018 - Kutsu - Helppo - 2/30
27.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 1/30
28.01.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30
29.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 5/30
30.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 2/30
30.01.2018 - Kutsu - CIC1 - 1/30

Hoito-ohjeet

Suupielet rasvattava ennen ja jälkeen ratsastuksen
Jännesuojat jalkaan aina ratsastukseen
Hypättäessä martingaali

Päiväkirja

21.11.2017
Tänään päätin lähteä käymään Valttarin kanssa maastossa, koska se on liikkunut nyt vähän rankemmin, joten oli hyvä väli pitää vähän kevyempi päivä. Lunta oli satanut yöllä taas lisää ja pakkanen teki pohjista vähän liukkaat, joten tyydyimme etenemään tänään lenkin vain käynnissä. Eikä se oikeastaan haitannut, Valtteri tuntui olevan mielissään vähän kevyemmästä reissusta, ja sää oli kuitenkin mitä kaunein, joten mikäs siinä nautiskellessa. Tälläisen hyvän välipäivän jälkeen on hyvä taas jatkaa rauhakseen treenejä eteenpäin. Valtteria ei onneksi ikä paina tippaakaan, vaan se on tällähetkellä todella hyvässä kunnossa, ja kenttäkisakalenteria ollaan kyllä aktiivisesti tutkiskeltu, että mihin kisoihin ori saisi lähteä mukaan tallin nuorempien kenttäheppojen kanssa.
Tämä on virtuaalihevonen