Kievarinkuja

ulkoasu © Cery 2017



Turmeltajan Turmantuoja


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Nimi Turmeltajan Turmantuoja Rekisterinumero VH17-018-0217
Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori Omistaja PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja
Väri Punarautias Kasvattaja Turmeltaja
Syntynyt 07.01.2017, 27 v Koulutustaso Helppo A, 100 cm, ke helppo
Säkäkorkeus 154 cm Painotus Kenttäratsastus

Maaliskuun 2017 suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
16 + 17 + 17 + 17 = 67p. KTK-III

Maaliskuun 2017 suomenhevosten varsa-arviointi
rakenne 8.2, suku 10, käytöskoe 7 + 5.2 = 30.4 SV-I

Maaliskuun 2017 kenttähevosten varsa-arviointi
rakenne: 4 suku: 12 askellajikoe: 3 irtohypytys: 5 lisäpisteet: 9 yhteensä: 33, KEV-I, luokkavoittaja II

Elokuun 2017 suomenhevosten laatuarvostelu
12 (3-3-3-3) + 18 + 23 + 21 + 17 = 91 p. / SLA-I

Tammikuun 2018 yleislaatuarvostelun tilaisuus
25 (12+13) - 25 (21+4) - 17 - 15 - 6 = 88p / YLA2

Huhtikuun 2018 kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelun uusintatilaisuus
6,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 107,5 KERJ-I

Luonne

Turmeltajan Turmantuoja eli Tuisku on pääasiassa helppo ori, jonka kanssa on ilo työskennellä ja se on rauhallinen ja kiltti joka tilanteessa. Kaikessa käsittelyssä, hoitaessa ja hoitotoimenpiteissä ori on kiltti ja viihtyy kaikenlaisessa seurassa sekä ihmisten että hevosten kanssa. Sillä on ihana perusluonne ja se viihtyy hoidettavana vaikka kuinka kauan! Taluttaessa ori voi joskus omata suokkimaista päättäväisyyttä, muttei se mikään ongelmallinen kuitenkaan ole. Hoidettaessa ori on kiltti, kavioiden puhdistaminen aloittelijalta voi vaatia vähän enemmän päättäväisyyttä, jotta jalka nousee ja pysyy ylhäällä, mutta esimerkiksi kengittäessä ja kokeneempien hoitajien kanssa se on helppo tapaus. Taluttaessa ori on kiltti ja kulkee nätisti tammojenkin ohitse talliin tai laitumelle. Hoitaessa ori kaipaa rapsutuksia ja on oikea halinalle tuttujen ihmisten kanssa, se tunnetaan myös pahimpana linssiluteena, mitä maa päällään kantaa! Tuttujen tarhakaverien kanssa Tuisku on kiltti, mutta uusia se voi hieman pomottaa. Pääsääntöisesti se kuitenkin tulee hyvin toimeen ruunien kanssa. Muutkin eläinlääkärin hoitotoimenpiteet, raspaukset ja klippaus onnistuvat hyvin sekä kotona että klinikalla. Tuisku menee hyvin traileriin ja kuorma-autoon ja matkustaa kiltisti yksin ja kaverin kanssa. Kisapaikalla Tuisku voi alkuun olla vähän innokas, mutta tasaantuu päästessään töihin. Astutusreissuilla ori on herrasmies ja astuu pääsääntöisesti luomuna.

Ratsuna Tuisku on reipas ja kuuliainen, se kuuntelee hyvin kaikki avut ja on herkkä etenkin istunnalle. Ori ei millään viitsi seisoa aloillaan, joten selkään nouseminen ja pysähdykset tuottavat toisinaan ongelmia. Tuisku on luotettava ratsu kentällä ja maastossa, mutta saattaa innostua pukittamaan jos maastossa mennään lujempaa. Esteillä ori kuumenee herkästi, etenkin maasto-osuuksilla. Tuisku on maastovarma yksin ja omaa hyvän työmotivaation myös kouluratsuna. Ohjasajaessa ja juoksuttaessa ori on reipas, mutta kuitenkin rauhallinen.
(c) Jannica

Sukutaulu

i. Surunsyöjä
KTK-III, SLA-I, KERJ-I
ii. Kaamoskertomus
Ch, KTK-II, Jälk C, KERJ-I, SLA-I, YLA1
iii. Lemmenyö
iie. Kaamosyö
ie. Sahansaattaja
KTK-II, VIR MVA Ch, KERJ-I, YLA1, SLA-I
iei. Metsänviiltäjä
iee. Savitaival
e. Tervatassu
KTK-II, SLA-I, KERJ-I
ei. Tervapiru
KTK-II, Ch, SLA-I*, KERJ-I
eii. Tervaskanto
eie. Pihlajapalo
ee. Kaarnalaivan Kikapo
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, Jälk C
eei. Kainokarkelo
eee. Kaarnalaivan Kantri

Sukuselvitys

iii. Lemmenyö oli tummanraudikko 160-senttinen ori, joka kylläkin ruunattiin melko pian ensimmäisten jälkeläisten synnyttyä, koska mikään kedon kaunein kukkanen ei valmiiksi jo ruunamaisen rakenteen omaava ori ollut. Käyttöhevosena se kuitenkin oli omiaan ja sillä oli hyvät askellajit, etenkin laukka. Esteillä orin suoritukset ovat omaa luokkaansa ja statistiikkaa kelpaa katsella. Ori kilpaili 120cm esteluokkia erinomaisella menestyksellä ja lisäksi sileällä helppoja luokkia. Koulupuolelle eivät orin kyvyt ja keskittyminen oikein riittäneet, mutta ihan kelpo suoriutuja se kuitenkin oli ja sai paljon anteeksi askellajiensa ansiosta. Periyttäjänä ori ei ollut mikään mahdottoman lahjakas, mutta jätti kuitenkin muutaman kymmenen suhteellisen kelpoja estehevosia. Mitenkään huonoja varsat eivät siis olleet ja luonteeltaankin ne olivat yhteistyöhaluisia, kiltteja ja energisia lähes poikkeuksetta.

iie. Kaamosvilja jätti kuusi varsaa, joista kaikki ovat olleet erinomaisia estehevosia. Omia ominaisuuksiaan tamma ei juuri varsoilleen jättänyt, joten lähes kaiken ne perivät isäorilta, mikä oli hyvä juttu käytettäessä rakenteeltaan hyvin palkittuja oreja kompensoimaan tamman omaa kohtuullista leimaa ja askellajeja. Käsitellessä ja luonteeltaan tamma oli myös hyvin tammamainen, ei mikään hankalaksi luonnehdittava, mutta kuitenkin vähän varottava. Ruunikko 153-senttinen tamma ei ollut myöskään kilpailutuloksiltaan mitenkään erinomaista luokkaa, mutta suoriutui ihan hyvin aluetason pienissä luokissa.

iei. Metsänviiltäjä oli luonteeltaan orimainen ja vireä, joka kuitenkin ensisijaisesti onneksi periytti jälkeläisilleen hyvää käyttöluonnetta ja ominaisuuksia kuin luonnettaan. Varsoja jäi kolmisenkymmentä kenttäpuolelle, joista suuri osa kilpaili uransa jossain vaiheessa myös CIC-tasolla. Jossain määrin varsat omasivat myös hankalempaa luonnetta, mikäli se tuli myös tamman puolelta perintönä. Metsänviiltäjä itse oli pienhevoskokoinen (142cm) tummanpunaraudikko hevonen, joka myytiin viisivuotiaana kasvattajaltaan pitovaikeuksien vuoksi kenttäratsastajalle. Alun tie oli tottakai kivinen, koska ori oli kovasti ikätasoaan jäljessä, mutta ajalla ja taidolla siitä lopulta kyllä saatiin ihan kelpo suorittaja jopa CIC1-tasolle asti. Ori oli luonteeltaan uskalias, hyppäsi hyvin maastossa ja suoritti kevyesti rataesteet sopien ratsurakenteensa ansiosta myös kouluun hyvin. Kouluratsunakin hetken uraansa kokeillut ori ei kuitenkaan yltänyt ihan huippuprosentteihin, vaikka sen suoritukset olivatkin hyviä. Ori kantakirjattiin sekä ratsu- että pienhevospuolelle saaden molemmista II palkinnon.

iee. Savitaival oli kasvattajan hassu kokeilu tehdä juoksijavanhemmista kenttävarsa. Monet pitivät tuota naista tietenkin hulluna, vaikkakin osa arvioinneista kehuu jo nuorena tamman jalka-asentoja ja ravia. Kaikesta vastustuksesta huolimatta tammasta kasvoi oiva kenttäpeli, joka suoritti CIC-tasolla hyvää tulosta. Kansa kärkinimeksikin tamma jossain vaiheessa kohosi, kun kasvattaja ymmärsi yhdistää sille oreja, joilla oli poikkeuksellisen hyvä laukka. Näiden jälkeläisten aloiteltua kisauraansa oli uusienkin varsojen menekki taattu. Luonteeltaan tamma oli hieman herkkis, mutta motivoitunut ratsu kuitenkin kaikkiin kolmeen lajeihin. Vaaleanrautias 156-senttinen tamma voitti myös kolmena vuonna peräkkäin suomenhevosten kenttämesttaruuden, eikä kukaan yllättynyt kun hieno tamma lopulta kantakirjattiin kisatulosten ansiosta I palkinnolle. Valitettavasti tamma sai kuitenkin karkean alun vuoksi varsin vähän jälkeläisiä, vaikka sen sukulinjaa onkin pidetty erinomaisena ja ne ovat myöhemmin olleet haluttuja. Kapasitettia kenttäpuolelle tamma periytti hyvin ja kaikki nuo jälkeläiset ovat kisanneet vähintäänkin helppoja luokkia. Tammavarsat perivät helposti Savaitaipaleen oikuttelevan tammamaisen luonteen, mutta se ei estänyt niiden suosiota käytössä sen jälkeen kun tammasta oli aika jättänyt.

eii. Tervaskanto oli kulomusta reilut 160-senttinen oripoika, joka syntyi Hiidenjoen kylässä Matti Salmelaisen omistamana. Matin kanssa ori työskenteli nuoruusvuotensa maatilantöissä ja oli tunnettu kyläläisten keskuudessa hienosta ja rauhallisesta luonteestaan myös tammojen aisaparina. Matin kuoltua Tervaskanto siirtyi yksityiseen omistukseen 7-vuotiaana ja sitä käytettiin lähinnä siitoskäytössä ja näyttelyissä. Jälkeläiset ovat perineet Tervaskannon eli Terviksen hyvän luonteen ja massiivisen rakenteen, jonka vuoksi ne ovat olleet haluttuja etenkin maatilalle töissä auttamaan tuohon aikaan.

eie. Pihlajapalo oli nimestään jo päätellenkin punaisen sävyn turkkiinsa saanut punaruunikko 157-senttinen tamma, joka eli ja kilpaili koko ikänsä kuuluisan Pihlajiston perheen ratsuna. Tamman nuoruusvuosina sitä opetti ja koulutti perheen äiti Milka ja tammasta kehkeytyi oikein oiva perheratsu kilpailukauden ulkopuolella myös perheen tyttärille Mialle ja Millalle. Vähitellen vetovastuun Pihlajan kisaamisesta ottivatkin tytöt ja varsinkin Mian kanssa tamma kilpaili vaativallakin tasolla ulkomaita myöden. Parikymppiseksi asti kilpaillut teräsmamma siirtyi eläkkeelle. Jälkeläisiä sille jäi nuoruusvuosina teetetyt viisi kappaletta, joista jokainen kilpaili jossain kohtaa elämäänsä kenttäratsuina vähintään helpoissa luokissa.

eei. Kaihokarkelo oli Kaiholan perheen kasvattama orivarsa, joka kuitenkin jouduttiin huutokauppaamaan perheen yrityksen mennessä konkurssiin. Kaiho muutti aluksi ratsastuskouluun, mutta huono onni tuntui seuraavan oria minne tahansa se menikin ja jo muutaman vuoden kuluttua ratsastuskoulua kohtasi konkurssi. Sieltä Kaiho huutokaupattiin jälleen yksityiseen omistukseen, mikä oli vikatikki. Omistaja oli läpeensä paha ja kohteli oria erittäin huonosti. Onneksi eläinsuojelu puuttui tilanteeseen muutamien kuukausien kuluessa ja ori saatiin eräälle eläinlääkärille. Siellä sitä alettiin vähitellen kuntouttamaan, onneksi orin käsitys ihmisistä ei ollut muuttunut tämän huonon kokemuksen myötä ja sitä oli helppo alkaa kouluttamaan perustasolta eteenpäin. Kovin kummoisia liikkeitä ei ori koskaan enää oppinut ikänsä vuoksi, mutta kyllä se kelposuorituksiin kykeni esteillä ja koulussa pienissä luokissa. Kenttähevosen haaveet kaatuivat siihen, kun ori tuntui pelkäävän vesiesteitä kuollakseen kaikkialla muualla paitsi kotona. Kaiholta jäi muutama varsa, jotka eivät ole erityisen hyvin menestyneet lukuunottamatta Kaarnalaivan Kikapoa, joka on kilpaillut hyvin saavutuksin helpoissa kenttäluokissa ja kantakirjattu II palkinnolle. Vaaleanraudikko pienhevonen (144cm) kantakirjattiin myös itse jossakin vaiheessa II palkinnolle, kun kävi ilmi, että se saikin melko hyviä pisteitä näyttelyissä.

eee. Kaarnalaivan Kantri on tiettävästi suvun ainoa hopeanruunikko edustaja. 144-senttinen pienhevostamma oli luonteeltaan aivan ihana ja sopi ratsuksi kenelle tahansa. Kultaisen luonteensa vuoksi tamma myytiin ratsastuskouluun, jossa se toimi liki 20 vuotta tuntilaisten suosikkina ja leiriheppana. Eläkepäivilleen hyväkuntoinen Kantri muutti entisen kenttäratsastajan luo, jossa se pääsi myös mielenvirkistykseksi kokeilemaan maastoesteitä ja tuntui tykkäävän niistä niin paljon, että tammalla kilpailtiin muutaman kerran aloittelija-luokissa, jotka tamma voitti ylivoimaisesti! Kantrilta jäi ratsastuskouluaikana viisi varsaa, joista tunnetuin Kaarnalaivan Kikapo on kilpaillut hyvällä menestyksellä kenttää ja kantakirjattu II palkinnolla.
(c) Jannica

Jälkeläiset

s. 27.10.2017 t. Kievarinkujan Helmililja, e. Kievarinkujan Belladonna, om. Kievarinkuja
s. 08.01.2018 t. Loistava Lohikäärme, e. Mahtava Monsteri, om. Turmeltaja

Kisakalenteri

KERJ-sijoituksia 40 kpl, VSR CUP-sijoituksia 3 kpl

13.02.2017 - Kutsu - Helppo - 1/40
17.02.2017 - Kutsu - Helppo - 2/40
17.02.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
20.02.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
22.02.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
23.03.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
02.03.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
02.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
03.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
03.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
03.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
04.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
05.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
06.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
06.03.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
08.03.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
08.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
09.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
09.03.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
09.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/50
10.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
12.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/50
13.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
15.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
15.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
16.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
18.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/40
19.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/50
20.03.2017 - Kutsu - Helppo - 6/40
20.03.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
23.03.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
23.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/40
23.03.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
27.03.2017 - Kutsu - Helppo - 4/40
03.04.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
09.04.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
16.04.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
21.04.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
22.04.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
26.04.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
30.11.2017 - Kutsu - Helppo - 4/122 - KERJ CUP
31.03.2017 - Kutsu - Helppo B - 8/173 - VSR CUP
30.11.2017 - Kutsu - Helppo - 2/44 - VSR CUP
30.01.2018 - Kutsu - Helppo - 4/33 - VSR CUP
30.03.2018 - Kutsu - 90 cm - 5/90 - VSR CUP

Päiväkirja

10.02.2017
Vihdoin ja viimein odotus on päättynyt, ja tämä nuori varsa on päässyt muuttamaan meille kotiin. Tätä varsaa on odotettu kauan syntyväksi kasvattajansa luona, ja vielä pidemmältä tuntui odottaa että ori kasvaa vieroitusikään jotta pääsisi muuttamaan meille. Nimekseen ori sai Turmeltajan Turmantuoja, ja se on sukutaulustaan lähtien juuri sitä mitä olen toivonutkin. Tämän tallinpitäjän sisäinen kenttäratsastaja on taas nostanut päätään, ja niin innolla odotan että Tuisku kasvaa, päästään aloittamaan ratsutus ja aikanaan kilpailemaan kenttäratsastuksessa! Sukutaulun puolesta tästä olisi lupa odottaa hienoa kenttätykkiä, ja toivotaan että odotukset käyvät toteen. Tarkoituksena on saada myöhemmin omallakin tallilla kenttähevoskasvatusta polkaistua käyntiin, joten vanhempana Tuisku toivottavasti saa toimia isäorina tuleville kenttävarsoille.

03.03.2017
Tuiskun kanssa varsa-aika on sujunut ihan odotusten mukaan, ja omistajana olen kovasti tykästynyt tähän hankintaan! Lähitulevaisuuden tavoitteista sen verran mainittakoon, että maaliskuun loppupuolella järjestettävään suomenhevosten varsa-arvosteluun olen ilmoittanut 2 - ja 3-vuotiaiden ryhmään ison lauman meidän tallin nuorikkoja, ja Tuisku on lähdössä mukaan 2-vuotiaiden arvosteluun. Uskoisin että Tuisku saa tuomareilta ihan hyvät pisteet ainakin sukutaulustaan, ja olettaisin sen saavan rakenteestakin ihan kelvolliset pisteet. Käytöskoehan on nuorison kanssa aina vähän arvoitus, mutta lähtökohdat tämän orin kanssa ovat kuitenkin ihan hyvät. Näin nuorille tuo tilaisuus voi kuitenkin olla yllättävän jännittävä tilanne, että toivotaan että ori käyttäytyy tuomareiden edessä edukseen. Myös kantakirjaan yritetään ori saada, ja uskoisin että se tulee olemaan Tuiskun osalta jo hyvinkin pian edessä.

04.04.2017
Kuukausi sitten kirjoittelin, että lähitulevaisuuden tavoitteita orin kanssa olisi suomenhevosten varsa-arviointi sekä kantakirjaaminen. Tässä kuukauden sisällä ollaan oltu melko aktiiivisia, sillä nyt nämä molemmat karkelot on käyty ja tulokset ovat olleet oikein mieluisia! Varsa-arviointi sujui pääpiirteittäin niin kun olin toivonutkin, ja vielä astetta paremmin. Rakenteesta Tuisku sai arvosanaksi 8,2 josta olin erittäin iloinen! Suvusta tuli odotetusti täydet 10 pistettä, ja käytöskokeessakin Tuisku käyttäytyi ihan mallikkaasti. Tämä suoritus riitti parhaaseen mahdolliseen, eli SV-I palkintoon! Olin kyllä haljeta ylpeydestä, on meillä hieno pikkuori! Seuraavat karkelot olikin jo vähän vakavamielisemmät, nimittäin se kantakirjaustilaisuus. Siellä olikin jokapuolella aikuisia, viimeisen päälle hienoja suomenhevosia. Vähän jännitti, että olenko liian ahne kun työnnän Tuiskun tälläisiin tilaisuuksiin jo näin nuorena, mutta kun se vaikuttaa niin fiksulta nuorikolta, niin en epäillyt asiaa. Lähdettiin siis hyvillä mielin koittamaan onneamme, ja olin taas tyytyväinen siihen miten Tuisku käyttäytyi tilaisuudessa, yhtään sitä ei tarvinnut hävetä, vaan suorastaan päinvastoin! Tuomareiltakin tuli kehuja sen hyvästä käyttäytymisestä. Kolme tuomaria pisteytti orin pisteille 17, kun yksi antoi arvosanaksi 16. Nämä riittivät kirkkaasti KTK-III palkinnolle! Mieltä ilahdutti huomata, ettei II-palkintokaan lopulta jäänyt kuin muutaman pisteen päähän. Kun orin kanssa ollaan päästy näin hienoon vauhtiin, niin ilmoitin sen vielä kenttähevostenkin varsa-arviointiin. Sieltä en uskalla odottaa ihan yhtä hyvää arvostelua kuin suokkien arvostelusta, mutta katsotaan miten meidän käy!

25.04.2017
Tänään olin ajatellut lähteä taluttaen Tuiskun kanssa käymään pienellä maastokävelyllä, mutta keli oli hirveän tuulinen, eikä oikein houkuttanut lähteä nuoren kanssa pihalle, sillä ori ottaisi varmaan ylimääräisiä kierroksia tuulisesta säästä. Päätin siis mennä sen kanssa maneesiin treenailemaan joitain helppoja maastakäsin työskenneltäviä asioita. Jo talutusmatkassa maneesiin Tuisku tuntui ottavan ylimääräistä virtaa tuulesta, mutta kun päästiin maneesiin niin se pian rauhoittui. Teimme ihan helppoja harjoituksia, kuten sitä että hevosen kuuluu pysähtyä silloin kuin taluttajakin, ja pieniä väistöaskelia ihmisen pienistä eleistä. Nämä jutut olikin jonkin verran tuttuja Tuiskulle entuudestaankin, joten pienen alussa muistuttamisen jälkeen jutut palautuivat sen mieleen oikein hyvin, ja se teki hommat ongelmitta. Tämän jälkeen ori sai pitää vähän hauskaakin, ja päästin sen maneesiin juoksemaan irti. Siitä se ottikin ilon irti, ja veti melkoisia pukkisarjoja! Kävelytin vielä loppukäynnit, ja palattiin talliin.

31.07.2017 kouluvalmennus, valmentajana Jannica
Itsenäiset alkuverryttelyt tehtyään aloittelimme PJ:n ja Tuiskun kanssa kouluvalmennusta. Aamulla oli hieman sadellut, mutta saapuessani onneksi alkoi aurinko paistelemaan. Aloitimme harjoittelun tänään pysähdyksistä kirjainten kohdalle, koska ne tuottivat toisinaan reippaalle orille vaikeuksia. Käynnistä pysähdykset sujuivat tänään tasajaloin hyvin, mutta ravissa ei ori pysähtynyt pelkällä istunnalla, vaan vaati lisäksi pieniä pidätteitä. Kun pysähdykset alkoivat sujua vaihdettiin suunta ja otettiin mukaan voltit kulmiin. Volteilla Tuisku olisi saanut asettua ja taipua rehellisemmin, mutta vähitellen tilanne alkoi korjaantumaan ja toinen suunta olikin molemmille helpompi. Tuisku oli hyvin kuulolla tänään ja jatkoitte ravissa ympyröiden työstöä eri puolille kenttää. Niissä ei ollut ongelmia, joten ennen välikäyntejä otettiin vielä muutamia ympyröitä laukassa, jota Tuisku odotti kiivaasti. Sen jälkeen se malttoi kävellä paremmin pitkin ohjin. Kävelyn jälkeen otettiin vielä muutamia temponvaihteluja ravissa keventäen ja silloinkin piti kulmissa muistaa ulkoavuilla taivuttaa oria tarpeeksi. Lopuksi saitte vielä tulla keskiympyrälle laukkaamaan ja työskentelimme laukkamuodon ja tempon säilyttämisen parissa vielä hetkisen.

24.11.2017 maastoestevalmennus, valmentajana Penelopeia
Tuisku-suomenhevonen saapui maastoestevalmennukseeni jo alkuverkat tehneenä, ja valmiina työskentelemään. Otimme kuitenkin pohjalle muutaman kevyen verryttelyhypyn yksinkertaisille tukkiesteille, jotta saisimme hiukan lisätietoa ennen varsinaisia valmennustehtäviä. Tuisku lähestyi estettä melko reippaassa temmossa, hieman ehkä turhankin innokkaasti. Hypyn jälkeen ori tuntui jäävän hieman vahvaksi, mutta eteni kuitenkin hyvälle ponnistuspaikalle ja hyppäsi epäröimättä ainakin nämä yksinkertaiset harjoitusesteet. Seuraavaksi siirryimme harjoittelemaan hyppyä banketille, sekä kahden risuesteen muodostamaa linjaa banketin jälkeen. Koska hyppäsimme tälläistä useamman esteen tehtävää oli radan aikana oltava hyvä maastoestetempo, joka sai Tuiskun selkeästi käymään kierroksilla. Ratsastaja joutuikin kääntämään orin ylimääräisille volteille, ennen kuin laukka oli saatu takaisin hallintaan ja banketille voitiin ottaa uusi lähestyminen. Itse hypyssä Tuisku oli hyvin mukana, se ei epäröinyt hetkeäkään vaan suoriutui kuin vanha konkari. Lähestymisessä risuesteelle ori lähti hieman kiihdyttämään vauhtia, jolloin ratsastaja joutui tekemään melko vahvan pidätteen. Reaktio tuli kuitenkin oikeassa kohdassa ja meni orille hyvin perille, joten hyppy sujui mainiosti ja laukka rullasi hyvin eteenpäin kohti linjan toista osaa. Tuisku vaikutti melko kokeneelta esteratsulta, sillä se hyppäsi hienoja ja ilmavia hyppyjä, jonkin verran myös korjaillen ratsastajan virhearvioita este-etäisyyksissä. Valmennuksen loppuun otimme myös muutamat hypyt melko massiiviselle vesihaudalle. Tuisku tuntui hieman epäröivän estettä, mutta ratsastaja tunsi tämän hyvissä ajoin ja muistutti pienellä kosketuksella raipalla, mikä sai orin ponnistamaan hyppyyn. Este ylitettiin mallikkaasti, ja toisella kerralla se ylitettiin jo ilman epäröintiä. Valmennus lopetettiinkin varsin onnistuneeseen suoritukseen.

21.12.2017 rataestevalmennus, valmentajana Sippe
PJ talutti Turmeltajan Turmantuoja -nimisen, Tuiskuksi kutsuttavan oriinsa Viuhkaniemen maneesiin. Ori näytti olevan hiukan ihmeissään uudesta paikasta, mutta pysyi kiitettävän hyvin aloillaan ratsastajan kavutessa sen selkään. Ratsukko lähti kävelemään vapain ohjin ympäri maneesia, kun minä pystyttelin kentälle esteitä. Tämän päivän valmennuksessa olisi tarkoitus keskittyä jumppasarjoihin ja linjoihin. Rakensin keskelle maneesia pituushalkaisijalle ensin neljän pystyn jumppasarjan, ja sen jälkeen kolme erillistä estettä neljän laukan etäisyyksillä. Jumppasarjan jälkeen piti siis aina joko kääntyä loivasti oikealle tai vasemmalle hiukan pienempiä oksereita kohti tai jatkaa suoraan eteenpäin siellä odottavalle isommalle pystyesteelle. PJ sai lämmitellä Tuiskun ensin melko itsenäisesti sileällä. Aavistuksen ruumiinrakenteeltaan raskaamman mallinen ori liikkui miellyttävästi peräänannossa, kun PJ kävi sillä laukat läpi molempiin suuntiin. Kun hevonen oli saatu verkattua, alettiin ottaa hyppyjä yksittäisille esteille niin, että ne oli laskettu noin viidenkymmenen sentin korkuisiksi. Oksereita ja pystyjä hypättiin sekä yksittäisinä että kahden esteen tehtävinä, ja innokas Tuisku suoritti tehtävät melko hyvin. Ori kävi aavistuksen turhan lämpimänä ja saattoi välillä ennen estettä jäädä vain posottamaan täysiä eteenpäin, tätä saatiin korjattua lisäämällä jokaisen hypyn väliin ympyrät ja siirtymiset raviin. “Hop, hop, hop, hop, hyvä! Sit kato jo ite oikeelle ja istu oikein raskaasti mut pyydä kuitenki pohkeella eteen ni saadaan askelta pitenemään”, ohjeistin PJ:tä. Tuisku oli edelleen reipas, mutta laukkasi aavistuksen turhan lyhyellä askeleella neljän laukan väliin. PJ korjasi epäkohdan kuitenkin hienosti ja sai oriin venyttämään laukkaansa, ennen kuin ratsukko lipui tyylipuhtaasti ysikymppisen okserin ylitse. “Hyvä, eiköhän se ollut siinä. Super hyvin tsemppasitte loppua kohden ja Tuiskukin alko jo paljon paremmin kuunnella esteiden välissä sua”, kehuin sekä hevosta että ratsastajaa, kun oli aika siirtyä loppuverkkojen pariin.

10.05.2018
Tänään päätin irtojuoksuttaa Tuiskun, joka on ollut kovien hellekelien ja omien kiireideni vuoksi luvattoman huonolla liikutuksella viime aikoina. Kunnon alkukävelytyksen jälkeen päästin Tuiskun irti kirmailemaan, ja kyllähän se jaksoikin päästellä minkä kintuistaan pääsi. Välillä jarrutukset jäivät niin viime tippaan, että ehdin jo ajatella että pamauttaako se kentän aidasta läpi, mutta ei sentään. Ori näytti olevan tosi mielissään tästä vähän vaihtelevasta liikutusmuodosta, ja itse olen kyllä sitä mieltä että tekee hevosen mielelle hyvää päästä välillä vähän irroittelemaan ja näiden kanssa on tavoite pitää liikutuskalenteri mahdollisimman monipuolisena. KunTuisku oli aikansa saanut rallitella ympäri kenttää, otin sen kiinni ja taluttelin huolelliset loppukäynnit tallin pihalla.

Hoito-ohjeet

Heinät 4 + 3 + 3 + 4
Kaura 1 + 1

- Sateella fleecevuorellinen sadeloimi
- Ratsastaessa suojat jalkaan
- Hyppäämisen jälkeen jalkojen kylmäys