Kievarinkuja

ulkoasu © Cery 2017



Kievarinkujan Onni


Nimi Kievarinkujan Onni Rekisterinumero VH18-018-0601
Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori Omistaja PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja
Väri Rautias Kasvattaja Kievarinkuja
Syntynyt 06.03.2018, 1 kk Koulutustaso Helppo A, 100 cm
Säkäkorkeus 156 cm Painotus Kenttäratsastus

Luonne

Kievarinkujan Onni on mielenkiintoinen tapaus, jolta löytyy kaksi ääripäätä. Missä se on laiskanpuoleinen ja lempeä ori, joka rakastaa piparminttua, jota joku sille vahingossa antoi, se on myös muita nelijalkaisia härnäävä kiusankappale, joka pitäisi sitoa tarhassakin, jos ei halua puolta päivää juosta - tai kävellä - sen perässä. Onnekas se on lähinnä siinä, että se tietää mitä se tekee kilpailusuorituksen aikana.

Onni on helppo hoidettava, eikä sitä tarvitse pitää karsinassa kiinni tai juoksennella pitkin maita ja mantuja kun "Onni karkasi taas". Se pitää kaksijalkaisten huomiosta, eikä vierasta ihmisiä. Ainoa huono puoli on varmaankin sitä riivaava kovien äänien pelko. Ei niin, etteikö se jäykistyisi kauhusta kun kuuluttajan ääni särisee kaiuttimessa, vaan lähinnä se, jos tavarat tipahtelevat ja pitävät melua. Yleensä ylimääräinen piparminttu auttaa poloista orimusta.

Mitä taas tarhasta hakemiseen tulee, kannattaa lähettää se tallilla harjoitteleva hevosenhoitaja asialle. Onni ei nimittäin helpolla lähde tarhasta mukaan. Se mieluummin aiheuttaa päänvaivaa ihmisille ravaamalla parikymmentä kertaa tarhan ympäri, ennen kuin antaa ottaa itsensä kiinni. Toisille hevosille Onni on puolestaan jopa ilkeä. Se kiusaa muita minkä jaksaa ja vaikkei se välttämättä haluaisikaan pomottaa, se tekee kaikkien muiden kaviokkaiden päivästä tuhat kertaa huonomman mitä se oli pari minuuttia sitten.

Onni on laiskuuden perikuva mitä ihmisten kanniskeluun tulee. Sillä ei ole sitä "yhtä ainutta rakasta ratsastajaa", vaan se inhoaa kaikkia, jotka edes näyttävätkin selkäännousijoilta. Mikäli joku ei ole ohjista pitelemässä kiinni, on turha edes toivoa pääsevänsä raudikon selkään ensimmäisellä yrityksellä. Tai edes toisella. Saati kolmannella. Kun taas selkään viimein asetutaan, voidaan alkaa keskustelemaan liikkelle lähdöstä, joka on hidasta ja tahmeaa. Kuten aiemmin mainittu: laiskuuden perikuva. Onni kyllä toimii, mutta ratsastajan on oikeasti otettava ohjat alusta pitäen. Silloin Onnista voidaankin saada kunnon ratsu ja ehkä jotain helppoa A:takin päästään vääntämään. Kunnon alkuverryttelyllä Onnista kuitenkin voidaan kaulita kunnon ratsu ja jalat nousevat vähän paremmin maasta. Esteillä herra on kuitenkin paljon energisempi ja maastossa oikein pääseekin elementtiinsä. Joskus se saattaa hutiloida jalkojensa nostamisessa, mutta maaliin kyllä päästään aikanaan - se on varma.
(c) ScrewDriwer

Sukutaulu

i. Hautavahti
KERJ-III
ii. Jumalharha
KERJ-I, SLA-I, YLA1
iii. Jumalkompleksi
iie. Hillahaikeus
ie. Hiienhauta
KERJ-I, SLA-I
iei. Hautaurakka
iee. Hiienkirnu
e. Tuiskulan Viljatuuli
SV-I, KERJ-II
ei. Hevonhierakka
KTK-III, KERJ-II
eii. Hevonhömppä
eie. Hanhetar
ee. Virilla
eei. Kirilla
eee. Utunuttu

iii. Jumalkompleksi kulomusta tukkajumala, oli hankalan hevosen maineessa – eikä suotta. 161cm korkea ori oli herkkä ja älykäs, mutta kova; osaavan ihmisen käsissä kultakimpale, osaamattomalla tai epävarmalla ihmisellä Jumalkompleksi oli vihainen, vastusteleva ja jopa päällekäyvä. Oikealla käsittelyllä hevonen oppi nopeasti, teki mitä pyydettiin hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ja yhteistyöhalulla, joskaan nöyryyttä Jumalkompleksista ei löytynyt tippaakaan. Kulomustan suomenhevosen sai herkästi omaksumaan myös pahat tavat ja luistamaan työnteosta, eikä hevonen antanut virheitä tai laiskuutta anteeksi. Ori ratsastaja oli kuitenkin taitava, ja ratsukolla on nimissään useita ja voittoa ja sijoituksia niin tavan kenttä- ja estekisoista (CIC1, 110cm) kuin alue- ja suomenhevosmestaruuksista. Orilla oli kolme näyttävää, tahdikasta ja kaikin puolin hyvää askellajia sekä tasapainoinen, hyvätyylinen hyppy. Jumalkompleksilla oli erinomaiset tyypit ja leimat, pitkä, hyvin asettunut kaula, syvä lihaksikas, sopusuhtainen runko, erinomaiset jalka-asennot, hieman ulkolonkkainen, muutoin hyvä lautanen. Komea kisaura, 41p. rakenteesta, vähän vajaa 70% koulukokeesta ja 9 estekokeesta – Jumalkompleksin KTK-I –palkinto oli läpihuutojuttu, vaikka luonne jätti toivomisen varaa. Ori periytti vahvasti sekä luonnettaan, että kyvykkyyttä este- tai kenttäratsuksi (liikkeet, kapasiteetti, osin myös rakenne). Jumalkompleksilaiset eivät ole yhtä hankalia kuin isänsä – osa on ihan passeleita harrastepuksuja, osa on vaikeita, testaavia ja itsepäisiä muuleja. Tammavarsat ovat olleet orivarsoja tasaisempia, helpompia työskentelykavereita, mutta orivarsat ovat pärjänneet kilparadoilla paremmin. Ori lopetettiin 26-vuotiaana.

iie. Hillahaikeus oli kaunis kuin karamelli, upealiikkeinen ja kaikin puolin näppärä este-kenttäpeli. Useamman sentin odotettua suuremmaksi kasvanut (tamma venähti 167cm korkeaksi) punaruunikko oli huvittava yhdistelmä nöyrää työmyyrää ja herkkää kiukkupeppua. Hillahaikeuden suurin vika oli, ettei tamma mielellään poistunut mukavuusalueeltaan tai tehnyt mitään hankalaa, ennemmin hevonen junttasi paikoillaan kuolaimia pureskellen, kuin teki vaikeita asioita. Kun tehtiin tuttuja, hyvin sujuvia juttuja Hillahaikeus oli kevyt, helppo ja nöyrä ratsu, joka suoritti saamansa tehtävät mielellään. Erityisesti tamma rakasti hyppäämistä, sen tekniikka ja ratatekninen osaaminen olivat hyvät, kapasiteetti riitti 110cm asti (maastossa 100cm). Kouluradoilla tamma vei pisteet upeilla liikkeillään (ravista ja laukasta järjestään ysiä) ja vahvalla vastalaukalla. HeA/110cm/CIC1 –kisannut punaruunikko kilpaili enimmäkseen kenttää voittaen suomenhevosten kenttämestaruudenkin kymmenvuotiaana. Hillahaikeus teki kenttä- ja estekisoissa tasaisen hyviä suorituksia napsien sijoituksia, koulupuolella tulokset olivat epätasaisempia, kun etenkin avotaivutukset kiukuttivat tammaa. Peruskiltti, vähän oikukas tamma kirjattiin ratsusuunnalle KTK-II –palkinnolla. Hillahaikeuden varsoissa on valitettavan paljon samaa vaikeuden asioiden / kunnon työnteon välttelyä kuin emälläänkin. Tamman varsat ovat järjestään kapasiteetikkaita ratsuja (isäorista riippumatta), joista olisi suorittajia vähän joka lajiin, jos ne saisi tekemään töitä. Hyppytekniikkaansa tamma ei periyttänyt, hyviä liikkeitään – etenkin raviaan – ja kapasiteetikkuutta kylläkin. Hillahaikeus kuoli 27-vuotiaana omaan karsinaansa.
(c) Susiraja

Jälkeläiset

ei jälkeläisiä

Kisakalenteri

KERJ-sijoituksia 23 kpl
29.03.2018 - Kutsu - Helppo - 2/47
31.03.2018 - Kutsu - Helppo - 2/47
02.04.2018 - Kutsu - Helppo - 2/40
04.04.2018 - Kutsu - Helppo - 3/29
06.04.2018 - Kutsu - Helppo - 3/39
11.04.2018 - Kutsu - Helppo - 4/30
15.04.2018 - Kutsu - Helppo - 4/39
15.04.2018 - Kutsu - Helppo - 5/30
17.04.2018 - Kutsu - Helppo - 4/39
19.04.2018 - Kutsu - Helppo - 4/40
20.04.2018 - Kutsu - Helppo - 1/40
26.04.2018 - Kutsu - Helppo - 5/40
05.05.2018 - Kutsu - Helppo - 5/30
10.05.2018 - Kutsu - Helppo - 3/30
13.05.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30
17.05.2018 - Kutsu - Helppo - 4/30
20.05.2018 - Kutsu - Helppo - 2/30
21.05.2018 - Kutsu - Helppo - 19/30
26.05.2018 - Kutsu - Helppo - 2/30
26.05.2018 - Kutsu - Helppo - 3/30
27.05.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30
28.05.2018 - Kutsu - Helppo - 5/30
30.05.2018 - Kutsu - Helppo - 1/30




Tämä on virtuaalihevonen