Kievarinkuja

ulkoasu © Cery 2017



Herukkaherttuatar


rakennekuvan (c) kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, ratsastuskuvat (c) Kievarinkuja

Nimi Herukkaherttuatar Rekisterinumero VH17-018-1621
Rotu, sukupuoli suomenhevonen, tamma Omistaja PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja
Väri Tummanrautias Kasvattaja Susiraja
Syntynyt 08.09.2017, 13 v Koulutustaso Helppo A, 100 cm, ke helppo
Säkäkorkeus 154 cm Painotus Kenttäratsastus

Lokakuun 2017 suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
19 + 21 + 17 + 18 = 75p. KTK-II

Lokakuun 2018 kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu
8 + 40 + 25 + 0 + 15= 88 KERJ-III

Champion - arvonimi myönnetty 10/2018

Luonne

”Oikein toimiva hevonen tilanteessa kuin tilanteessa” tiivistää tämän suomenhevosen käytöstavat (osin myös luonteenkin) täydellisesti. Hissussa on toki paljon muutakin, muttei sitten yhtään mitään hissukkamaista. Rohkea, itsevarma tamma ei tunnu pelkäävän mitään, se ei ujostele, arastele tai turhia pohdi. Rohkean uteliaasti sekä tyynen järkevästi kaikkeen uuteen ja jännittävään suhtautuva Hissu oli todella helppo opettaa tavoille, ratsuttaa ja viedä eteenpäin; tamma vain totesi, että ”aha, tämmöistä tänään, okei” ja se oli siinä. Aivan kuin tamma olisi ikänsä tehnyt ratsun hommia tai ollut kengitettävänä! Onneksi raudikosta löytyy myös nöyryyttä; se tulee toimeen muiden hevosten kanssa erinomaisesti, ei pomota ihmistä, nauttii yhteistyöstä.

Kaiken muun kehumisen jälkeen kehun Hissua vielä vähän lisää. Rautiaalla marja-aatelisella on paitsi rautaiset hermot, myös rajattoman oloinen ymmärrys ja lempeys arkoja, aloittelevia hoitajia kohtaan. Kaikki hoitotoimenpiteet harjaamisesta kavioiden puhdistamiseen, pesemisestä klippaamiseen ja niin edelleen sujuvat juuri sillä jouhevuudella, kuin hoitaja osaa ja uskaltaa; Hissu vain seistä möllöttää sievästi paikoillaan, korkeintaan torkkuu alahuuli pitkänä. Tämä hevonen on täydellinen opetusmestari ensi kertaa klippaaville, kengittäville, verinäytteitä ottaville ja niin edelleen, sillä Hissu ei edes korviaan luimista. Se vain hyväksyy kaiken, mukisematta, niin silmätipat kuin nisiensä hiplaamisen. Hyvin opetettua koiraa muistuttava Hissu kulkee taluttajansa vierellä pitkälläkin narulla, ilman ensimmäistäkään yritystä hipsiä ruohotupsujen, tallikissojen tai lajitovereidensa perään. Tamma tietää, millaista käytöstä siltä odotetaan, eikä lipsu näistä odotuksista milliäkään.

Helppojen luokkien herttuatar on tasaisen varma, hyvä suoritushevonen. Kouluosaaminen on helppo A -tasolla, esteet metrin radoilla. Tamma liikkuu tahdikkain, irtonaisin ja elastisin liikkein, askel pitenee, lyhenee, venyy, yliastunta on erinomainen, takaosa työntää hyvin. Hissun liikkeistä löytyy säätövaraa ja pitsinnyplättävää, mikäli vain osaa ja haluaa liikkeitä työstää. Kokoaminen on helppoa, Hissu on erittäin näppärä kouluhevonen. Laukka on kuitenkin raudikon paras, vahvin ja kaunein askellaji. Tasavahvana koulusuorittajana Hissulla ei ole isommin kompastuskiviä. Sen minkä yksisukkaisemme osaa, se myös osaa, piste. Laukkaliikkeet sekä lisätyt askellajit ovat kuitenkin ne ehdottomat bravuurit. Ihan kaikkea Hissu ei ratsastajaltaan siedä, suusta repiminen aiheuttaa välittömän pysähtymisen. Yksittäiset suuhun kiinni jäämiset hypyissä tai tasapainon horjahduksesta johtuva yksittäinen nykäiseminen menevät, sellaiset Hissu ymmärtää, mutta jatkuvaa kuolainrenkaan kiskomista ei sitten millään. Sen sijaan perunasäkin lailla satulassa poukkoilu, puristava polvi, nakuttava kantapää tai mikään muukaan ei tammaa tunnu haittaavan. Ei tämä hevonen osaamattoman ratsastajan kanssa paljoa tee, kunhan hölkkää ja kääntyy, mutta tekee edes sen.

Hissu ponnistaa nopeasti ja terävästi, hyppy on pyöreä, tasapainoinen ja nopea (esteen päälle ei unohduta leijumaan!), jalat nousevat nopeasti ja korkealla, joskin takaset saisivat levittää enemmän. Kaulan ja selän käyttö on hyvää, laskeutumiset tasapainoisia; yleensä kokemattomampikin hyppääjä pysyy helposti Hissun hypyissä mukana isommin horjumatta. Rohkea, esteälykäs raudikko on melko nopea ja ketterä kaveri, ei ihan pikkuponitasoa kuitenkaan, mutta kohtalaisen taipuisa pikakiituri. Hissu on melko varovainen jaloistaan eikä mielellään koskettele puomeja, ja vaikka kosketus tulisikin, se ei aiheuta kiukkupukkeja tai liioiteltuja hyppyjä seuraaville esteille. Ponnistuspaikat ovat yleensä siellä missä niiden pitääkin, vaikkei ratsastaja olisikaan ihan ponnistuspaikan tasalla. Rohkeudestaan ja itsevarmuudestaan huolimatta Hissu osaa myös kieltää esteille; tämä piirre on mukava etenkin maastoesteillä. Ennemmin kielto ja uusi yritys kuin kuperkeikka. Vaikka porukassa maastoilu tuntuukin olevan eniten nelijalkaisen marjamme mieleen, Hissu samoilee kyllä metsät, pellot ja tienpientareet yksinäänkin. Hyvähermoinen tamma ei säpsy juuri mistään (kohdalla kaasuttavat autot sun muut mulkerot toki asia erikseen, niitä nyt säpsyvät kaikki!), ja tamma toimiikin usein vetohevosena aremmille tai kokemattomammille maastoilijoille. Hissu itse pärjää niin keulassa, keskellä kuin perässä, eikä lähde laukkasuorillakaan kaahailemaan pois omalta paikaltaan.

Lastaustilanteet sujuvat rutiinilla; Hissu kyytiin taluttaen tai lähettäen, hevonen, puomit ja luukut kiinni, menoksi. Jo pikkuvarsana Hissun reaktio niin koppeihin kuin rekkoihin oli ”jaa”, eikä meno ole muuttunut. Raudikko mutustelee koko matkan heiniä välittämättä tuon taivaallista siitä, onko sillä seuraa vai ei. Kisapaikoilla marja-aatelimme saa vähän lisäryhtiä ja potkua suorituksiinsa. Hissulla on kisahevosen pää, esiintyjän karismaa sekä melkoisesti voitontahtoa. Maitohapot ovat vain hidaste, kun tämä hevonen lähtee radalle! Hissu antaa itsestään aina kaikkensa nauttien jokaisesta kenttäkisojen osakokeesta, mutta etenkin maastoesteistä. Vaikkei sijoitusta nyt joka reissulta tulekaan, päällimmäisenä on yleensä hyvä mieli.
(c) Susiraja

Sukutaulu

i. Saippuaprinssi
Ch, KTK-II, SV-III, KERJ-III
ii. Kotivalo iii. Lumierän Timi
iie. Orjasalama
ie. Paronitar iei. Poikaneula
iee. Sankari
e. Kaunakarpalo
KTK-III, SLA-I, KERJ-I
ei. Kierosti Kiertävä eii. Väärällään
eie. Vimmavei
ee. Häijyhilla eei. Hämäräharha
eee. Lakkalaakso

ii. Kotivalo oli aikoinaan hyvin menestynyt kouluratsu, joka kilpaili vaativa B-luokassa, ja on sillä muutama startti vaativa A-tasoltakin asti. Sillä on hyvin laadukkaat liikkeet, ja se oli luonteeltaan hyvin yhteistyökykyinen. Se ei ollut kovin orimainen, vaan sitä olisi saattanut helposti jopa luulla ruunaksi. Koulu-uran lisäksi sillä mielenvirkistykseksi treenattiin myös valjakkoajoa, ja muutaman kerran myös startattiin helpoimmissa luokissa. Kotivalo omasi hyvän rakenteen, mutta sitä ei kuitenkaan käytetty koskaan näyttelyissä. Jalostuksessa sitä käytettiin kilpailu-uran jälkeen jonkinverran, ja se saikin 6 jälkeläistä. Lähes kaikki varsat perivät siltä näyttävää liikettä ja selväpäistä luonnetta.

ie. Paronitar oli 153 cm punarautias tamma. Se oli luonteeltaan kiltti, mutta myös hieman itsepäinen. Koulupuolella se toimi hienosti, varsinkin kun sille antoi kokoajan riittävästi tekemistä eikä aikaa jäänyt miettiä ylimääräisiä temppuja. Esteitä se hyppäsi myös erittäin mielellään, mutta oli hieman kyttäilyyn taipuvainen, ja erikoisemmat esteet saattoivat sitä joskus vähän jännittää. Vaikka rataesteillä joskus olikin jännitettävää, yllättävästi se oli maastoesteillä hyvinkin rohkea, ja tammalla kilpailtiinkin enimmäkseen kenttäratsastuksessa. Se tekikin hyvin menestyksekkään kilpailu-uran ja kaikista kolmesta lajista ruusukkeita kertyi melkoinen määrä.

iii. Lumierän Timi oli kulomusta, 164 cm korkea suomenhevosori, joka oli aikoinaan hyvin suosittu jalostusori. Timi kilpaili kaikissa kolmessa lajissa, joihin kaikkiin sillä riitti taitoa runsain mitoin. Koulupuolella se ihastutti lennokkailla liikkeillään, mutta niin rata - kuin maastoesteillä sen hieno hyppytekniikka ja rohkeus keräsivät huomiota osakseen. Luonteeltaan Timi oli erittäin mukava ja hyvin nöyrä, eikä se ollut kovinkaan orimainen. Timi sai jälkeläisiä parikymmentä, joille on hyvin monille yhteistä se, että ovat isänsä tavoin oikeita monitaitureita ja kilpailevat useammassa lajissa. Vanhemmalla iällä ori jouduttiin valitettavasti lopettamaan jalkaongelmien alettua vaivata.

iie. Orjasalama oli hyvin tasaisen luonteen omaava tamma, joka kilpaili niin koulu - kuin estepuolellakin. Koulukisoissa se starttasi lähinnä helpon B:n ratoja, mutta esteillä sen hyppykyky riitti hyvin 110 cm:n radoille saakka. Se oli hyvin rohkea ja suorastaan huokui itsevarmuutta, joka teki siitä estepuolelle hyvän suorittajan. Hieman vanhemmalla iällä Orjasalama toimi vielä opetusmestarina juniorille, jonka kanssa kahmivat ruusukkeita molemmista lajeista aluetasolla. Tamma ehti myös varsoa yhteensä 5 varsaa, joille se toimikin oikein esimerkillisenä emänä.

ei. Kierosti Kiertävä oli musta 159cm korkea ori, jolla oli hyvänpuoleiset tyypit, syvä pyöreä ja avo runko, lyhyenpuoleinen kaula, korkea säkä ja lyhyehkö laitanen, etusissa oli sapelihakuisuutta ja takaset olivat pihtiset. Liikkeiltään Kierosti Kiertävä tuntui saaneen pahaenteisen nimen ja kasvattaja sitä vitsikkäästi kirosikin. Orin etujalkojen liikkeet olivat kerivät ja takasten liikkeet ahtaat, ravissa ne hieman väljenivät. Kierosti Kiertävä myytiin jo nuorena harrastekotiin, sillä se ei hiiteilläkään osoittanut erityisiä juoksulahjoja - kelvollisia aikoja, mutta ei mitään erityistä. Uudessa kodissa orista tehtiin sunnuntairavuri ja ratsu kaiken muun ohella. Se juoksi jonkin verran lähtöjä (aika ei ollut päätä huimaava, mutta sunnuntairavurille oikein kohtuullinen) samalla kilpaillen kenttäratsastuksessa helppoja luokkia ja vetäen talvisin tukkeja sekä auraten pihaa. Koulupuolella kapasiteettia riitti helppoon A:han, esteillä metriin. Kierosti Kiertävä oli luonteeltaan nöyrä työmyyrä, oikein kunnon vanhan ajan suomenhevonen: se teki, mitä siltä pyydettiin tasaisella varmuudella ja sitkeydellä, se oli kiltti ja vaatimaton olemukseltaan. Ori kantakirjattiin R-suunnalle toisella palkinnolla, J-suunnalle palkinnotta, T-suunnalle vetokokeella ykkösellä. Kierosti Kiertävä oli erittäin suosittu jalostusori nimenomaan huiman monipuolisuutensa vuoksi. Luonnollisesti siitä ei juuri ravivarsoja ole sen hitaan vauhdin vuoksi, mutta aika lailla kaikkea muuta: ratsastuskouluhevosta, perhehevosta, terapiaratsua, kilpuria este-, koulu- ja kenttäradoilla... Kierosti Kiertävä periytti rakennettaan ja erinomaista luonnettaan erittäin kiitettävästi.

ee. Häijyhilla punaistakin punaisempi punarautias (163cm) tamma ei ainakaan kauneudellaan sydämiä valloittanut. Sillä oli iso pää, lyhyehkö kaula, matala säkä, kantava lanne, kokkapolvet ja käyrät kintereet. Liikkeet eivät olleet kovin kummoiset, vaikka ne olivatkin melko suorat ja tahdikkaat. Häijyhilla aloitti uransa raviradoilla, mutta siitä ei tullut oikein mitään: tamma oli sekä laukka- että kilariherkkä, joten viisivuotiaana se myytiin ratsukoulutettavaksi. Luonteeltaan se oli juuri sitä, kilariherkkä. Kiva, työteliäs hevonen niin kauan, kuin siltä ei vaadittu sen mielestä liikoja. Kouluradoilla Häijyhilla oli pitkälti katastrofi, helppo B sujui hampaita kiristellen ja vähän kyynelehtien, maastossa tamma ei viihtynyt sitten ollenkaan, mutta esteet saivat sen syttymään. 120cm avoimia luokkia kilpaillut Häijyhilla oli erinomainen esteratsu: se hyppäsi nopeasti, terävästi, kroppaansa käyttäen ja niin raskastekoiseksi suomenhevoseksi se teki uskomattomia aikoja pesten aika ajoin puoliverisillä lattioita (ei tietenkään joka kerta). Tamma voitti kolmena vuonna peräkkäin suomenhevosten estemestaruuden. Häijyhillasta jäi kolme varsaa. Se periytti rakennettaan huonosti ja luonnekin tasoittui, kun isiksi valikoitiin mahdollisimman hyväluonteisia ja palvelualttiita oreja. Vaikka Häijyhilla periyttikin erinomaisen hyppytyylinsä kaikille varsoilleen, yhdestäkään ei valitettavasti tullut emänsä kaltaista estetykkiä - hyvin lähelle tosin.

eii. Väärällään oli rautias liinaharja läsipää, 160cm korkea juoksijaori. Se oli ryhdikäs, hyväntyyppinen. Hyvä kaula, hyvä lapa, pitkä avo runko, loiva lyhyehkö lautanen. Etusissa oli sapelihakuisuutta, takajalat olivat hyväasentoiset. Väärällään liikkui erittäin isosti ja ilmavasti, sillä oli suorat elastiset liikkeet, joista se sai paljon kehuja jo varsanäyttelyissä. Ori teki uraa juoksijana, eikä lainkaan pöllömpänä sellaisena. Ikäluokkansa huippua Väärällään ei päässyt koskaan olemaan, eikä maan huippua, mutta kuten omistaja usein totesi, "ainakin se tienaa itse omat kauransa". Luonteeltaan ori oli äärettömän leppoisa kaveri, kaikkien käsiteltävissä, kaikki käy -tyypin malliesimerkki. Niinpä sillä paitsi treenattiin raveihin, myös ratsasteltiin ja tehtiin työhevosen töitä, kävipä Väärällään myös ilahduttamassa kaupungin palvelutalon vanhuksia säännöllisillä vierailuillaan. Väärällään kantakirjattiin aikanaan juoksijasuunnalle toisella palkinnolla. Oria käytettiin juoksijasuunnan tammoille parinkymmenen varsan verran, mutta huippuvarsoja se ei tehnyt. Ratsutammojen keskuudessa ori oli yllättävän suosittu: sillä oli erinomainen luonne, iso ja hyvä laukka ja sen jalat tuntuivat kestävän vuodesta toiseen ilman vähäisintäkään kulumaa. Väärällään periyttikin hienoa luonnettaan, hyvää laukkaansa ja jalkojaan - kaikkia niitä ominaisuuksia, joita siltä toivottiin.

eie. Vimmavei, komea ja ryhdikäs tamma oli 160cm korkea ja sen lempeä katse hurmasi puolelleen monta kovempaakin raviäijää. Tammalla oli hyvät leimat, lyhyehkö kaula, syvä pyöreä runko, lyhyt jyrkänpuoleinen lautanen, supistuneet etusääret ja pihtiset kintereet. Tamman liikkeet olivat väljät ja elastiset, joskin hieman ahtaat. Vimmavein emälinja antoi odottaa siitä suuria radoilla eikä se ikäluokkakilpailuissa pettänytkään. Se pärjäsi jopa ikäluokkansa oreja vastaan omillaan ja sen kolmi-, neli- ja viisivuotiskaudet olivat pitkälti omaa luokkaansa. Tamma oli luonteeltaan kaikkensa antava, helppo hevonen, joka kärryjen edessä oli kuitenkin silkkaa ruutia ja rautaa. Valitettavasti Vimmavein nuoruuden lahjakkuus ei kantanut sitä kovin pitkälle. Se tuntui juuttuneen viisivuotiskautensa vauhteihin eikä oikein koskaan enää päässyt kiinni kärkeen, erityisesti sen jälkeen, kun sen etujalan ulommaisesta koukistajasta paljastui jännevamma. Tamma kuntoutettiin, mutta silti Vimmavei ei vain enää päässyt vauhtiin. Valitettavasti myöskään jalostushevosena Vimmavei ei lunastanut odotuksia. Se jätti kahdeksan hyvää varsaa, jotka perivät emältään rakennetta, mutta eivät sen varhaislahjakkuutta. Tamman kaikki kahdeksan varsaa olivat radoilla ihan hyviä, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi hyviä: jokaisesta tuli enemmän tai vähemmän ratsuhevonen ja siinä jopissa ne ovatkin nousseet ihan vakavastiotettavaksi kilpureiksi.
emän puoli (c) Susiraja, isän puoli PJ

Jälkeläiset

s. 03.06.2018 o. Kievarinkujan Herttakuningas, i. Hautavahti, om. Syrjän ratsutalli

Kisakalenteri

KERJ-sijoituksia 40 kpl

04.10.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
06.10.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
07.10.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
09.10.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
09.10.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
13.10.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
13.10.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
16.10.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
19.10.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
22.10.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
23.10.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
24.10.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
27.10.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
28.10.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
29.10.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
02.11.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
07.11.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
08.11.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
09.11.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
27.11.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
02.12.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
07.12.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
08.12.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
08.12.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
08.12.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
13.12.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
14.12.2017 - Kutsu - Helppo - 2/40
17.12.2017 - Kutsu - Helppo - 6/40
20.12.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
25.12.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
28.12.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
11.01.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
11.01.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
11.01.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
15.01.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
16.01.2017 - Kutsu - Helppo - 5/30
21.01.2017 - Kutsu - Helppo - 2/30
22.01.2017 - Kutsu - Helppo - 3/30
24.01.2017 - Kutsu - Helppo - 4/30
25.01.2017 - Kutsu - Helppo - 1/30
03.10.2017 - Kutsu - Suomenhevostammat - BIS5, MVA-sert
22.02.2018 - Kutsu - Suomenhevostammat - IrtoSERT
25.04.2018 - Kutsu - Suomenhevostammat - IrtoSERT



30.04.2018 - VSR Rotunäyttely - Aikuiset tammat - II-palk
31.09.2018 - VSR Rotunäyttely - Aikuiset tammat - II-palk
31.10.2018 - VSR Rotunäyttely - Aikuiset tammat - II-palk



30.09.2018 - Kutsu - Tutustumisluokka - 5/56 - VSR CUP

Hoito-ohjeet

- Sadesäällä tarhaan sadeloimi päälle
- Liikutukseen suojat kaikkiin jalkoihin
- Hyppäämisen jälkeen jalkojen kylmäys

Päiväkirja

05.04.2018
Viime lauantaina Hissu pääsi pitkästä aikaa kenttäkilpailuihin, kun hevosrekat lastattiin täyteen tallin kenttäratsuja, kun suuntasimme kohti Mörkövaaraa, jossa järjestettiin maaliskuun kenttäratsastuscup. Hissun kanssa kenttäkilpailut ovat jo kisattu, eikä sen kanssa käydä enää aktiivisesti kilpakentillä, vaan se saa keskittyä muihin asioihin. Kuitenkin kerran kuussa järjestettyihin cup-kilpailuihin olen pyrkinyt ottamaan sitä mukaan, jos tilaa vain on jäänyt, riippuen aina aktiivisten kilpailijoiden määrästä, kuinka siihen rinnalle mahtuu kisauransa jo päättäneitä, mutta cup-sijoituksia tarvitsevia. Cup-sijoituksethan tuovat arvokkaita lisäpisteitä lajin laatuarvostelutilaisuuksissa, jossa Hissu ei ole vielä käynyt, ja cup-sijoja ei ole sen kohdalle osunut vielä yhtäkään. Näihin kisoihin lähti meiltä huimat 26 hevosta mukaan, joten apukäsiä tarvittiin melkoinen joukko, että päivästä selvittäisiin kunnialla. Hissuhan on kisauransa kisannut kenttäratsastuksessa tasolla helppo, mutta tällä kertaa ilmoitin sen tutustumisluokkaan. Syynä tähän on ihan hevosten valtava määrä, näihin kisoihin kun ei ratsastaja saa tuoda luokkaa kohti rajattomasti ratsuja vaan rajatun määrän, niin sen luokan hevoset täyttyivät hetkessä meidän tallilta, ja Hissu valikoitui sitten yhdeksi, joka voisi startata tasoaan yhtä tasoa helpommassa luokassa. Muutenkin kun Hissu on jo aktiiviuran jättänyt taakse, jolloin treenikin on rennompaa, on hevosta kohtaan reilumpaa asettaa sille astetta pienemmät vaatimukset kisatilanteessa, joten tutustumisluokka sopi tilanteeseen oikein hyvin. Kilpailupäivä valkeni kauniissa kevätkelissä, ja matka Mörkövaaraan sujui hyvin. Ensimmäisenä vuorossa oli kouluosuus, joka oli melko helppoa, sillä tutustumisluokassa kouluosuutena on vain helpon C:n tasoinen ohjelma. Hissu teki ihan hyvää työtä läpi radan, vaikkakin laukka oli ehkä hieman kiireistä, eikä tahti niin tasainen, kun olisi voinut olla. Kuitenkaan vältyimme sen suuremmilta rikkeiltä, ja tulokseksi 72%, joka on melko kova tulos, ja virhepisteiksi muutettuna se on 42,6, eli ihan hyvä aloitus. Taso luokassa oli kuitenkin kova, eli näinkään kovat prosentit eivät automaattisesti tarkoittanut kärkitiloja. Kuitenkin ihan hyvä suoritus, ja tällä tuloksella olimme koulun jälkeen sijalla 33, kun luokkaan osallistui yhteensä 81 ratsukkoa, eli puolenvälin paremmalla puolella kuitenkin.

Seuraavaksi vuorossa oli rataesteosuuden radankävely, ja pikkuhiljaa kohti esteverryttelyä, jossa lähinnä vähän reipasta laukkaa alle ja muutamat hypyt, sillä rataesteille mentiin niin pian koulun jälkeen, ettei erillistä verryttelyä juurikaan tarvittu. Rataesteet hypätään korkeudella 90 cm, eli kun Hissu tavallisesti hyppää korkeintaan metrin ratoja, ei helpotusta siis juurikaan tullut. Ja rata olikin aikamoinen epäonnistuminen, ja myös ratsastajaa saa syyttää aikalailla, eikä vain hevosta. Rataan mahtui valitettavasti yksi kieltäytyminen, kun paikka oli vain mahdottoman huono, ja tamma valitsi viisaasti, kun ei lähtenyt hyppäämään esteen sekaan. Tästä rytmi vähän rikkoutui, ja kyseiselle esteelle tuli toisella yrittämällä puomin pudotus, ja loppurata olikin melkoista säätämistä, kun tamma tuli vähän epävarmaksi, ja ratsastajakin lähti korjailemaan aivan liikaa. Kieltäytymisen ja samalta esteeltä tulleen pudotuksen lisäksi matkaan tarttui muutama muukin puomin pudotus, sekä kieltäytymisestä seuranneet yliaikavirheet. Tuloksena olivat masentavat 20 virhepistettä, jotka pudottivat meitä tuloslistalla rutkasti alaspäin. No, ei auta itku markkinoilla, vaan iltapäivällä suunnattiin kohti maastoesteosuutta uudella tarmolla! Sijoittumismahdollisuudet luokassa meiltä oli mennyt jo melko suurella todennäköisyydellä, mutta treenimielessä lähdettiin tekemään maastoon hyvää suoritusta. Maasto oli melko haastava, ja sieltä tuli ratsukoille paljon virheitä. Kaikki pääsivät kyllä maaliin asti, mutta monelle tuli kielto tai kaksi. Ja niin tuli meillekin yksi kielto, valitettavasti. Yksi, aivan tavallinen tukkieste oli hieman hankalassa kohdassa, kun laukattiin aukealta pellolta metsäreitille, ja puut tekivät varjoja esteen eteen sen verran, että Hissu vähän häkeltyi, ja teki siihen stopin. Seuraavalla kerralla kuitenkin yli, ja loppurata sujui hyvällä fiiliksellä. Kovasti yritin ottaa aikaa kiinni, mutta vauhti ei siihen kiellon takia aivan riittänyt, vaan kiellon lisäksi nappasimme vielä 4,8 vp yliajasta. Kiellosta huolimatta en ollut lainkaan masentunut suorituksesta, tamma yritti kuitenkin parhaansa, ja teki kiellon jälkeen hyvää suoritusta. Lopputuloksissa olimme sijalla 46/81, eli emme kuitenkaan ihan hännillä rataesteiden suuren virhepistesaldosta ja maaston yhdestä kiellosta huolimatta. Ihan hyvillä mielillä palasimme kotiin, ja treenit tamman kanssa jatkuu, vaikkeivat enää yhtä raskaissa merkeissä, kuin ennen. Katsotaan mahtuuko Hissu mukaan ensi kuussa cupkilpailuun, toivotaan että sijoitussaldo aukeisi sillekin näistä kisoista pikkuhiljaa.

05.10.2018
Tänään oli pitkästä aikaa kauniin syksyinen keli, joten päätin unohtaa ajatukset koulutreenistä ja suunnata Hissun kanssa maastoon. Tamma vaikutti olevan vähän nyrpeällä päällä kun hain sen tarhasta ja aloin varustaa sitä valmiiksi, mutta mieli taisi piristyä kun huomasi meidän suuntaavan kohti maastoreittejä. Tamma tuntuikin kovin energiseltä, ja käytin tilannetta hieman hyväkseni ja käynnissä ratsastin hiljaisella hiekkatiellä hieman pohkeenväistöjä tien laidasta laitaan, ja tällä eteenpäinpyrkimyksellä saikin aikaan hienoja, aktiivisia väistöliikkeitä. Ravissa hieman rauhoittelin tamman menohaluja, mutta laukassa annoin sen mennä omaan tahtiin, joka tosiaan oli aika reipasta. Teimme noin tunnin lenkin kaikkiaan, ja tamma alkoi jo vähän rauhoittua loppua kohden, ja tuntui tallilla oikein tyytyväiseltä.
Tämä on virtuaalihevonen